HEK:n alkuajat

Menestyksen vuoristoradalla

Helsingin Erotuomarikerhon perustava kokous pidettiin 2. toukokuuta 1929. Elettiin "iloisen" 1920-luvun loppusuoraa. Äänilevyt ja gramofonit olivat huvittelulaitteina yleistyneet. Pari viikkoa kerhon perustamisen jälkeen Georg Malmstén levytti Berliinissä ensimmäisen iskelmänsä, "Särkyneen onnen". Samoihin aikoihin ilmestyi Olavi Paavolaisen "Nykyaikaa etsimässä", teos, jossa tulenkantajien ideoija tavoitteli uusia totuuksia ja eritteli muun muassa uuden urheilevan sukupolven olemusta.

Jalkapallo oli rantautunut Suomeen ja sen pääkaupunkiin jo 1900-luvun alussa. Suomen mestaruudet ratkaistiin cup-järjestelmän mukaan vuosina 1908-1929. Helsinkiläisen jalkapallon historiaa selvittänyt dosentti Seppo Aalto kuvaa cup-vaihetta toteamalla, että "mestaruuksia ropisi Helsinkiin". Menestyjiä olivat Unitas, Polyteknikkojen Urheiluseura, HJK, HPS ja Kiffen.

Palloilu surkealla kannalla

Koko 1920-luku ei kuitenkaan ollut pelkkää helsinkiläisen jalkapalloilun riemujuhlaa. Palloliiton Helsingin piirin syntyvuonna 1924 stadin jalkapallo-olot eivät olleet hääppöiset. Ainoita kenttiä olivat Pallokenttä ja Eläintarha, ja niistäkin Pallokenttä oli korjattavana ja Eläintarha vain harvoin käytössä. Piirin 50-vuotisjuhlakirjan mukaan piiritoimikunta olikin liki lannistunut: "Todettiin palloilun Helsingissä olevan surkealla kannalla."

Vaikeuksia tuotti 1920-luvulla myös erotuomaripula, sittemmin krooniseksi muodostunut jalkapallon vitsaus. Piirin 50-vuotiskirja tiesi, että tuomareita "syytettiin laiminlyönneistä, vaikka ymmärrettiin, että neljäkin ottelua päivässä tuomitsemaan joutuva erotuomari helposti menettää suurimman intonsa".

Palloliiton hallitus oli jo vuotta ennen Helsingin piirin perustamista eli vuonna 1923 nimennyt komitean kasvattamaan uusia tuomareita, mutta piirin historiikin mukaan "vain muutamia tuli ja läpäisi".

Mutta sitten tapahtui jotain sellaista, joka muutti paljon. "Piirin omien erotuomarikurssien ansiosta melkoisten vaikeuksien jälkeen tilanne alkoi valjeta ja ongelma poistui tärkeiden joukosta, kun v. 1929 perustettiin erotuomarikerho, joka otti hoitaakseen otteluiden johtamisen."

Suomen Erotuomarikerho r.y.

Kerhon historiaa selvittänyt entinen SM-sarjatason erotuomari, toimittaja Timo Järviö on todennut, että tiedot perustavan kokouksen paikasta ovat ristiriitaisia. Eräiden tietolähteiden mukaan toukokuun 2. päivän 1929 kokous pidettiin ravintola Fregattenissa, toisten mukaan taas Suomen Palloliiton kansliassa.

Kokouksen päätös - erotuomarikerhon perustaminen - oli joka tapauksessa historiallisesti merkittävä. Järviön esiin kaivaman kellastuneen pöytäkirjan 4. § kuului näin: "Suomen Erotuomarikerhon puheenjohtajaksi valittiin herra H. Kuhlberg. Muiksi jäseniksi johtokuntaan tulivat R. Wickström, T.J. Ovaska, E. Lundström ja W. von Frieling. Varajäseniksi valittiin E. Lehtola ja R. Strascheffsky. Tilintarkastajiksi tulivat A. Englund ja E. Pekonen vakinaisiksi ja H. Helander varalle."

2000-luvun alun näkökulmasta on mielenkiintoista, että 2.5.1929 kokouksessa ei perustettu Helsingin Erotuomarikerhoa vaan Suomen Erotuomarikerho. "Lienevätkö kerhon perustajat 50 vuotta sitten uumoilleet, että syntymässä on tavallista mittavampi yhdistys, koska antoivat sille nimeksi Suomen Erotuomarikerho", pohti Timo Järviö HEK:n 50-vuotisjulkaisussa.

Kerhon komealta kalskahtavaa nimeä oli Järviön tietojen mukaan perusteltu sillä, että Helsingin tuomarit kävivät jakamassa oppia myös muualla Suomessa: "Kerho oli valtakunnallinen. Jäseniä oli myös muualta Suomesta." Kun Suomen Erotuomarikerho 1920-luvun lopussa tapaili ensi askeleitaan, jäseniä oli kaikkiaan kolmetoista.

Edelläkävijä

Helsingin Erotuomarikerhoksi yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 1948. Timo Järviön tietojen mukaan nimenmuutosta oli pohdittu pitkään, ja päätöskin oli jo tehty 1940, mutta sota sotki paperisodan.

Järviö luonnehtii 50-vuotisjulkaisussa kerhoa edelläkävijäksi: "Erotuomareitten ensimmäisenä yhteenliittymänä Suomen erotuomarikerho oli tietysti joka suhteessa edelläkävijä, mutta voidaan myös sanoa, että kerhon alkuvuosikymmenten puuhamiehet olivat myös paljon aikaansa edellä."

Aikaansa edellä ololla Järviö viittaa ennen muuta erotuomareiden fyysisen kunnon ja tarkkailun merkityksen oivaltamiseen. "Kun erotuomaritarkkailu ja huomion kiinnittäminen erotuomareitten kuntoon sai liittotasolla jalansijaa vasta 70-luvulla, vanhat asiakirjat kertovat Suomen Erotuomarikerhon johtomiesten pohtineen niitä jo kolme vuosikymmentä aikaisemmin."

Joulukuun 16. päivänä 1943 kerhon johtokunta kirjasi kokouspöytäkirjaansa seuraavan pykälän: "Merkittiin kiitollisuudella toimittaja Eino Soinion ilmoitus, että Tilho-Pesu on päättänyt lahjoittaa kerhon toimintaan mk 1.000,-. Lahjoitus on käytettävä erotuomareitten kunnon kohottamiseksi."

Vuoristorata

Kuluneet vuodet eivät toki ole olleet vain edelläkävijän roolisuoritusta ja tasaisen kasvun ja menestyksen aikaa, vaan kerho on kiitänyt menestyksen vuoristoradalla ylös ja alas. HEK:n 70-vuotisjulkaisu kertoo, miten kerho on elänyt "niin menestyksen vuodet kuin erotuomaripulan kurimuksen".

Helsingissä vaikuttaneiden erotuomareiden määrä on vaihdellut paljon. Tämä tosiasia pätee sekä paikallisen tason toimijoihin että kansallisiin huippuihin ja kansainvälisiin tehtäviin yltäneisiin erotuomareihin.

Kerhotoiminnan aktiivisuuskin on vaihdellut. Vuonna 1999 ilmestynyt 70-vuotisjulkaisu tietää kertoa ajoista, jolloin kerhon kokouksissa oli käynyt "väkeäkin".

Julkaisun ilmestymisen aikaan kerhotoimintaan osallistuminen ei ollut in. "Tällä hetkellä ollaan kaiketi aallonpohjassa, kun kerhoiltoihin osallistuu säännöllisesti samat 18-20 henkilöä, aiheesta ja vierailijoista riippumatta", kirjoitti kerhon silloinen puheenjohtaja.

Kasvattaja ja moraalinen tuki

15.3.1930 Suomen Erotuomarikerho hyväksyttiin yhdistysrekisteriin, siitä tuli r.y. Kun yhdistys oli oikein virallisesti rekisteröity, yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan Harry Kuhlbergin kelpasi seurata uutisia erotuomareiden otteista Uruguayn Montevideosta, jossa heinäkuussa 1930 pelattiin ensimmäiset MM-finaalit.

Levollisin mielin herra Kuhlberg saattoi tähytä tuomaritoiminnan tulevaisuuteenkin, olihan yhdistyksen tarkoitus jalo: "Erotuomarikerhon tehtävänä on hyvien jalkapallo-, jääpallo- ja jäähockeytuomarien kasvattaminen sekä toimia näiden moraalisena tukena."

Timo Järviön katsauksen mukaan kerho sai aluksi toimintansa hyvin vauhtiin, vaikka rahapula asettikin omat rajoituksensa: "Kerho järjesti kursseja, kokouksia ja keskustelutilaisuuksia eli toiminta sai heti alkuunsa vakiintuneet muodot, jotka ovat säilyneet pääpiirteissään tähän päivään saakka."

Markku Lehtola